Perjantaina mummo lähtee eestiin. Minä en lähde minnekään, mietin vain mummoa eestissä. Siellä se menee bussissa muiden rohkeiden mummojen kanssa ja parrakas mies ajaa. Se juo kahvia samaan aikaan ja on iloinen. Sen puhelimessa on pitkä antenni. Mummolla on mukana teetä termasissa, kahvin juonnin se on lopettanut. Muilla mummoilla on kahvia ja maitoa pilttipurkissa. Mandariinit myös. Minun mummolla on raamattu aina laukussa. Se on vaaleanruskea ja nahkainen. Siinä on joskus ollut kullatut sivut. Enää näkyy vain häivähdys.
Isä sanoi, että ei ole eläessään nukkunut paremmin kuin eestissä. Siellä se nukkui kerrossängyssä. Minä en muista kuinka nukuin eestissä. Muistan syöneeni sitruunalakuja, menneeni ratikalla talojen ohi, jotka kuiskivat salaisuuksiaan minun mieleeni. Muistan ison puiston, jonka jokaisessa puussa, ruohonkorressa, kivessä historia huusi ja minä vain olin. Olin ja ajattelin elämätöntä elämääni ja toisen elämää, joka jo oli eletty. Rakennusta, jonka seiniltä kuvat supisivat keskenään meidän kulkiessa niiden välistä. Olin eksyksissä, vaikka tiesin missä olin.
Nyt aika on uusi. Kuulen ajatukseni jo paremmin. Historia ei enää huuda, se vain kuiskii ja puhaltelee korvaan suloisia asioita. Ennen se kertoi vain pahoja. Uudessa ajassa olen enemmän täällä. Tiedän missä olen. Ja se tuntuu hyvältä.
9 kommenttia:
Hieno kirjoitus.
Minun mies lähtee viikonloppuna kanssa sinne, Eestiin. Minä jään kotiin.
Ihana kirjoitus ja ihana mummo!
Näen mielessäni mummosi bussissa, kuluneen Raamatun laukussa ja parrakkaan miehen, joka kuuluttaa, kun on aika pysähtyä.
Saanko kysyä, onko mummosi Eestistä kotoisin?
Mun pappa on Viipurista. Siellä tahtoisin käydä oikein ajan kanssa.
Kiva pikku tarina, kirjoitus :)
On jännä miten eri paikoissa nukkuu erilailla.
Kauniit kuvat ja kukat :)
Ihana teksti, jäivät kuiskimaan korvaan nämä sanat.
Hassua, miten on sellaisia paikkoja, joissa nukkuu aina hyvin (ja toki vastapainona myös niitä, joissa huonosti).
Minäkin pidin tästä. Pidin kovasti. Pystyin oikein näkemään kaiken tuon.
Eestissä olisi kiva käydä. Viime kerrasta on aikaa.
Ilona, kiitos, hyvää matkaa miehelle ja nauti sinä yksinolosta. Joskus se on tarpeen, ainakin minulla.
Celia, Kiitos, meidän mummo on ihana, ja ei, ei hän ole eestistä kotoisin, käy vain siellä usein. Vie vaatteita lapsille. Se olisikin hienoa jos olisi joku sukulainen jostain muualta, olisi helppoa mennä kun olisi joku joka tietäisi paikat.
Hanna, kiitos :) Siitä muistan tuon nukkumisjutun, kun isäni nukkui kotona aina hyvin katkonaisesti ja kun oli siellä eestissä niin nukkui koko yön yhteen menoon.
Olina, niin juuri tuolle Hannalle selitin kuinka isäni nukkui kotona aina katkonaisesti ja siellä eestissä hyvin koko yön. Outoa että juuri kotona ei saanut unta.
Teksti vain pursusi ulos, oli sellainen olo :)
Hanna(14a4), kiitos, minusta oli mukava ja helppo kirjoittaa tätä.
Minä ole yhden kerran vain käynyt eestissä ja en oikein muista siitä mitään kun oli juuri silloin kovin surullinen olo läheisen poismenon takia. Pitäisi käydä kyllä uudestaa, ihan kunnolla.
Tämä oli aivan ihana, ihana, kaunis, haikea ja viisas teksti. Näin kaiken edessäni, mummot bussissa, maidot pilttipurkissa, kuiskivat talot. Aivan upea.
Minä olin viime kesänä Eestissä, Saarenamaalla, Pärnussa ja Tallinnassa. Ja Ilon Wiklandin kotipaikkakunnalla Haapsalussa. Sinne haluaisin uudestaan. Wiklandin Lindgren-kirjojen kuvitukset ovat ihan suosikkejani.
mummolle terveisiä!
hieno teksti ja kuvat myös!
Kirjailijatar, kiitos, olen imarreltu, että tälläinen kehu tuli juuri sinulta. Sinun tekstejäsi ihailen joka kerta samalla lailla. Kiitos :)
Olen käynyt vain yhden kerran virossa ja se reissu oli hieman sekava kun oli juuri läheinen ihminen kuollut. Mutta siitä reissusta jäi sellainen tunne, että haluaisin kyllä mennä uudelleen ja tutkia paikkoja vähän enemmän.
Minustakin Ilon Wiklandin kuvituksen ovat ihania!
Ritva, kiitos kaunis :) Kerron mummolle terkkuja!
Lähetä kommentti